Perunkirjoitus uudistumassa – mikä muuttuu?

Kuolinpesien sähköistä asiointia koskeva lakimuutos on tällä hetkellä syyskuussa 2025 Eduskunnan käsittelyssä. Muutos uudistaisi perun­kir­joi­tuksen menettelyä, tietojen ilmoittamista ja osakkaiden tunnistamista. Keskeisiä ehdotuksia ovat kuolinpesän osakasrekisteri, OmaVeroon rakennettava palvelualusta ja perun­kir­joi­tuksen määräajan pidentäminen.

Varsinaista perimistä koskevat oikeussäännöt ja niiden soveltamiseen liittyvät ongelmat säilyisivät pääosin ennallaan. Uudistus voi vähentää asiakirjojen toimittamista eri tahoille. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että perinnön selvittäminen ja jakaminen muuttuisivat oikeudellisesti yksin­ker­tai­siksi tai perintöriidat olennaisesti vähenisivät. Testamentin tulkinta, lesken asema, lakiosa ja osakkaiden erimielisyydet vaativat jatkossakin tapauskohtaista arviointia. Sähköinen asiointi ei korvaa juridista asiantuntemusta.

Perun­kir­joi­tuksen määräaika pitenisi mutta lisäaikaa saa jo nykyisin

Nykyisin perunkirjoitus on pääsääntöisesti toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Verohallinnolta voi kuitenkin jo nyt saada perustellusta syystä lisäaikaa, kun hakemus tehdään määräajassa. Esimerkiksi tarvittavien selvitysten viivästyminen voidaan siten ottaa huomioon nykyisessäkin menettelyssä.

Esityksessä perun­kir­joi­tuksen määräaikaa pidennettäisiin kuuteen kuukauteen. Myös mahdollisuus hakea lisäaikaa säilyisi. Muutos vähentäisi erillisten piden­nys­ha­ke­musten tarvetta, mutta mahdollisuus joustaa aikataulussa ei olisi uusi. Pidempi yleinen määräaika ei myöskään muuttaisi sitä, mitä perun­kir­joi­tuk­sessa on selvitettävä.

Kuolinpesän laskuista, omaisuuden suojaamisesta ja vält­tä­mät­tö­mistä sopimusasioista olisi huolehdittava viipymättä. Perun­kir­joi­tuksen valmistelua ei kannattaisi siirtää vain siksi, että määräaikaa on enemmän. Vaikeassa pesässä selvitystyö voi edelleen kestää, vaikka tietojen kokoamiseen olisi käytössä uusia palveluja.

OmaVero kokoaisi tietoja ja asiakirjoja

OmaVero laajenisi kuolinpesän asioinnin pal­ve­lua­lus­taksi. Sen kautta voisi käsitellä osakastietoja, valmistella perukirjaa ja perin­tö­ve­roil­moi­tusta sekä säilyttää pesän selvittämisessä tarvittavia asiakirjoja. Yhteisestä tietopohjasta voisi muodostaa sekä perukirjan että verotuksessa tarvittavan ilmoituksen.

Palveluun tuotaisiin viranomaisten käytettävissä olevia tietoja, joita kuolinpesä tarkastaisi ja täydentäisi. Tavoitteena olisi vähentää saman tiedon ilmoittamista useaan kertaan. Paperiasiointi säilyisi edelleen mahdollisena.

Esitäytetyt tiedot eivät kuitenkaan välttämättä sisältäisi kaikkea olennaista. Ulkomainen omaisuus, yksi­tyis­hen­ki­löltä oleva saatava tai aikaisempi lahja voi edellyttää erillisiä selvityksiä. Myös omaisuuden käypä arvo kuolinpäivänä on arvioitava asianmukaisesti. Tietojen löytyminen palvelusta ei itsessään ratkaise niiden oikeudellista merkitystä tai verokohtelua.

Osakasrekisteri muuttaisi osakkuuden osoittamista

Uuteen osa­kas­re­kis­teriin koottaisiin tietoja kuolinpesästä ja sen osakkaista. Rekis­te­rin­pi­täjinä toimisivat Digi- ja väes­tö­tie­to­vi­rasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto. Perustietoja muo­dos­tet­taisiin muun muassa väes­tö­tie­to­jär­jes­telmän, kirkkojen rekisterien ja Kan­sal­li­sar­kiston tiedoista. Tietoja täy­den­net­täisiin kuolinpesän ilmoituksilla.

Rekisteri voisi vähentää tarvetta toimittaa samoja sukuselvityksiä erikseen pankkeihin ja viranomaisille. Sen merkitys liittyisi ennen kaikkea osakkuuden osoittamiseen ja tietojen saatavuuteen. Rekisteri ei muuttaisi sitä, kuka on lain tai testamentin perusteella oikeutettu perintöön.

Kaikki osakkuuteen vaikuttavat seikat eivät selviä viran­omais­re­kis­te­reistä. Testamentti, perinnöstä luopuminen tai aikaisempi ositus voi vaikuttaa henkilöpiiriin. Esimerkiksi yleis­tes­ta­men­tin­saajan ja yksittäisen esineen tai rahasumman saajan asema on erilainen. Osakastietojen oikea täydentäminen edellyttäisi siksi edelleen testamentin ja muiden asiakirjojen sisällön ymmärtämistä.

Rekisteritiedon luo­tet­ta­vuu­dessa olisi myös oikeudellisia eroja. Tarkastetut ja oikeiksi vakuutetut automaattiset perustiedot saisivat esityksessä säädetyin edellytyksin perun­kir­joi­tuksen jälkeen vahvistettua osakasluetteloa vastaavan julkisen luotettavuuden. Edellytyksenä olisi muun muassa, ettei osakastietoja ole muutettu tai täydennetty eikä perustiedoissa ole ilmoitettu puutteita. Esimerkiksi testamentin perusteella täydennetyille tiedoille voisi hakea erillistä vahvistusta. Pelkkä rekis­te­ri­mer­kintä ei siis kaikissa tilanteissa vastaisi viranomaisen vahvistamaa osakasluetteloa.

Ilmoittajan vastuu säilyisi hen­ki­lö­koh­taisena

Kuolinpesän ilmoittajan tehtäviin kuuluisi osa­kas­re­kis­terin perustietojen tarkastaminen, täydentävien tietojen ilmoittaminen ja tietojen vakuuttaminen oikeiksi. Asiantuntijaa voisi käyttää valmistelussa, mutta rekis­te­ri­tie­tojen oikeaksi vakuuttamista ei esityksen mukaan voisi valtuuttaa toiselle.

Esitykseen sisältyy myös vahin­gon­kor­vaus­säännös. Tahallisesti tai törkeästä huo­li­mat­to­muu­desta ilmoitetut virheelliset tai puutteelliset tiedot voisivat synnyttää korvausvastuun rekis­te­ri­mer­kin­nästä riippuvaiselle henkilölle aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta. Vastuun arviointiin kuuluisi myös koh­tuul­li­suus­har­kinta. Tavallinen erehdys ei automaattisesti täyttäisi tämän säännöksen edellytyksiä.

Kuolinpesälle merkittäisiin lisäksi yhteyshenkilö, ja sähköistä asiointia voisi hoitaa valtuuksilla. Ilmoittajan tai yhteyshenkilön asema ei kuitenkaan sellaisenaan oikeuttaisi päättämään yksin pesän omaisuuden myymisestä tai jakamisesta. Kuolinpesän yhteishallintoa, valtuutuksia ja mahdollisen pesän­sel­vit­täjän toimivaltaa koskevat säännöt olisi edelleen otettava huomioon.

Etä­pe­run­kir­joitus on jo vakiintunutta käytäntöä

Etä­osal­lis­tu­minen ei tulisi perun­kir­joi­tuksiin vasta uudistuksen myötä. Etä- ja hybri­di­ti­lai­suudet ovat olleet arkipäivää koronapandemian jälkeen. Ehdotuksen merkitys olisi siinä, että jo käytössä olevasta menettelystä ja osallistumisen edellytyksistä säädettäisiin nimenomaisesti laissa.

Esityksen mukaan osakkaiden ja muiden kutsuttavien pitäisi voida käyttää oikeuksiaan täy­si­mää­räi­sesti ja ajantasaisesti myös etäyhteydellä. Kutsussa tulisi kertoa etä­osal­lis­tu­misen mah­dol­li­suu­desta, edellytyksistä ja toteutuksesta. Järjestelyissä olisi huomioitava myös henkilöt, joiden digitaidot tai yhteydet eivät riitä etä­osal­lis­tu­miseen.

Pesän ilmoittajan valaehtoinen vakuutus ja uskottujen miesten todistus voitaisiin antaa sähköisesti. Muualla kuin OmaVerossa laadittuun perukirjaan annettavan sähköisen alle­kir­joi­tuksen olisi täytettävä esityksen mukainen kehittyneen sähköisen alle­kir­joi­tuksen vaatimus. Kahden uskotun miehen tehtävä säilyisi. Etäyhteys tai sähköinen allekirjoitus ei muuttaisi perun­kir­joi­tuksen sisältöä koskevaa sel­vi­tys­vel­vol­li­suutta.

Perin­tö­ve­roil­moitus erotettaisiin perukirjasta

Perintöverotus perustuisi uudistuksessa yleiseen perin­tö­ve­roil­moi­tukseen, jonka liitteenä perukirja toimitettaisiin Verohallinnolle. Sähköisessä palvelussa asiakirjat voisivat perustua samoihin tietoihin. Muutos koskisi myös paperiasiointia. Esityksellä ei muutettaisi perin­tö­ve­ro­kantoja eikä poistettaisi perintöveroa.

Ilmoituksen määräaika laskettaisiin uudella tavalla. Yleinen perin­tö­ve­roil­moitus annettaisiin kuukauden kuluessa perun­kir­joi­tuk­selle säädetyn määräajan tai myönnetyn lisäajan päättymisestä. Aikaraja ei siten olisi nykyiseen tapaan suoraan kuukauden päässä toteutuneesta perun­kir­joi­tuk­sesta. Ilman lisäaikaa takaraja olisi tavallisesti seitsemän kuukauden kuluttua kuolemasta.

Verotuksen kannalta olennaiset selvitykset ja asiakirjat olisi edelleen säilytettävä. Esitykseen sisältyy muistiinpano- ja säi­lyt­tä­mis­vel­vol­li­suuksia myös tiedoista, joita ei merkitä perukirjaan. Palvelualustan määräaikainen asia­kir­ja­säi­lytys ei korvaisi kuolinpesän omaa asia­kir­ja­hal­lintaa.

Siir­ty­mä­sään­nökset ratkaisisivat sovellettavan menettelyn

Esityksen mukaan osakasrekisteri koskisi kuolinpesiä, joissa perittävä kuolee tai julistetaan kuolleeksi lain voimaantulon jälkeen. Aikaisemmin muodostuneet pesät eivät siirtyisi rekisteriin automaattisesti. Myös perun­kir­joi­tusta ja verotusta koskevilla muutoksilla olisi omat siir­ty­mä­sään­nök­sensä.

Ennen voimaantuloa tapahtunut kuolema ei esityksen mukaan kuuluisi uuden kuuden kuukauden perun­kir­joi­tusajan piiriin vain siksi, että tilaisuus järjestetään myöhemmin. Hoidettavan kuolinpesän määräajat on siksi tarkistettava sen tilanteeseen sovellettavien sääntöjen perusteella.

Perimisen oikeudelliset kysymykset säilyisivät

Uudistuksen käytännön vaikutukset kohdistuisivat ennen kaikkea hallinnolliseen menettelyyn ja tietojen käsittelyyn. Peri­mys­jär­jestys, testamentin pätevyyden arviointi, lakiosa, lesken oikeudet ja osituksen perusteet eivät tällä uudistuksella olennaisesti muuttuisi. Myös ennak­ko­pe­rin­töjen käsittely ja omaisuuden arvostaminen voisivat edelleen aiheuttaa erimielisyyksiä.

Osakasrekisteri tai sähköinen perukirja ei ratkaise riitaa testamentin tarkoituksesta, omaisuuden omistuksesta tai siitä, miten jäämistö jaetaan. Uudistuksesta ei siten ole perusteltua päätellä, että perintöriidat olennaisesti vähenisivät. Perunkirjoitus on lisäksi erotettava perinnönjaosta: tietojen ilmoittaminen ei vielä merkitse omaisuuden jakamista osakkaille.

Juridista asiantuntemusta tarvitaan jatkossakin sen arvioimiseen, mitä tietoja ilmoitetaan, miten asiakirjoja tulkitaan ja miten osakkaiden oikeudet turvataan. Asian­ajo­toi­misto Arguendo auttaa perun­kir­joi­tuk­sissa, testamentti- ja osi­tus­ky­sy­myk­sissä sekä kuolinpesien selvittämisessä ja perinnönjaossa. Asiointitavan muuttuessa oikeudellisen työn keskeinen sisältö säilyy.

Asianajaja yhteisömerkki
Asian­ajo­toi­misto Arguendo Oy
Y-tunnus: 2630107-1
Palokunnankatu 6, 2. krs
13100 Hämeenlinna

Kakolankatu 1
20100 Turku

© Copyright 2024   |   Sivuston toteuttanut Zenda
All Rights Reserved   |   Powered by WordPress